Ylen uutinen kertoi, että Etelä-Karjalan hyvinvointialue on löytänyt itseltään valtavan määrän “ylimääräisiä hoitajia”. Tarkemmin katsottuna paljastuu, ettei kyse ole ylimääräisistä ihmisistä, vaan siitä, että hoitajia on enemmän kuin lain säätämä häpeällisen alhainen minimi vaatii. Ei siis liikaa – vain hieman enemmän kuin vähin mahdollinen.
Miten voi olla, että Suomessa, itseään hyvinvointivaltiona pitävässä maassa, kohdellaan vanhuksia kuin jätettä? Sama koskee monia muitakin: vammaisia, lapsia, työttömiä, eli kaikkia, joista ei juuri nyt saada puristettua tuottoa kapitalismin pyörittämiseen. Kun ihminen muuttuu menoeräksi, hänet halutaan syrjäyttää, kurjistaa ja jättää yksin tai omaistensa vastuulle, joita kaikille ei ole.
Voiton pirulaiset laskevat
Tässä on koko kupletin juoni ja pirullisen villakoiran ydin. Kapitalismi ei välitä sinusta tai läheisistäsi. Tämä järjestelmä välittää voitoista ja siitä, että ne kasvavat tasaisesti. Ongelma on vain se, että mitä pidemmälle tuotanto kehittyy ja yleistyy, sitä vähemmän se suhteessa tuottaa. Ei riitä, että yritys investoi uuteen teknologiaan tai tehokkaampiin tuotantovälineisiin. Pian muut tekevät saman, ja kilpailu kiristyy entisestään.
Sama koskee valtioita. Suomi on kertaalleen noussut takapajuisesta maatalousmaasta kehittyneeksi teollisuusvaltioksi, mutta sekään ei kerrasta riitä. Muut tavoittelevat samaa, ja järjestelmässä etuoikeutettuna pysyminen vaatii jatkuvaa etumatkaa, jota on yhä vaikeampi saavuttaa.
Mikä siis neuvoksi? Joku voisi ajatella, että luovuttaisiin kapitalismista, joka tämän ongelman lisäksi tuottaa myös massiivisen ympäristötuhon. Mutta pääomille se merkitsisi tuhoa, siksi ne eivät voi hyväksyä tätä vaihtoehtoa. Valitaan siis toinen tie: ulosmitataan tuottoa sieltä mistä voidaan. Keinolla millä hyvänsä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että markkinoiden toiminta-aluetta laajennetaan ja rajoituksia puretaan. Etsitään alati halvempia – ja usein haitallisempia – tapoja pyörittää rattaita. Tuotantokustannusten leikkaaminen kompensoi investointien kasvua, mutta saavutettu hyöty katoaa nopeasti. Mitä seuraavaksi syödään?
Palvelut teuraaksi
Ihmiset pakotetaan maksullisten palveluiden käyttäjiksi, kun hyvinvointivaltion tarjoamat peruspalvelut rapautetaan. Palveluiden tuhoaminen hyödyttää montaa kautta. Esimerkiksi vanhustenhoito ajetaan niin alas, että niiden joilla on varaa, on pakko kääntyä yksityisen puolen puoleen. Ja jos ei ole varaa, niin hoiva kaatuu omaisten harteille ilmaistyöksi. Sekin sopii kapitalismille mainiosti: työvoiman uusintaminen käy näin halvemmalla. Yritykset välttelevät veroja ja vastuuta työntekijöidensä hyvinvoinnista, mutta vaativat samalla yhä enemmän tukea yhteiskunnalta paikkaamaan laskevia tuottojaan. Molemmat johtavat yhdessä muiden tekijöiden kanssa siihen, että hyvinvointivaltion rahoituspohja murenee.
Tämä noidankehä pyörii yhä kovempaa. Eikä siitä ole ulospääsyä muuten kuin vaihtamalla järjestelmää. Meidän on tietenkin taisteltava yhdessä jo nyt – hoitajien määristä, hoivapalveluista, inhimillisestä arjesta. Mutta samalla on ymmärrettävä, että olemme tekemisissä vaarallisen hirviön kanssa. Se voi hetkellisesti perääntyä, antaa vähän periksi, laittaa ystävällisemmän naamarin, mutta se ei tarkoita, että se olisi muuttunut.
Jos järjestelmän on valittava sinun ja omien tuottojensa välillä, se ei mieti hetkeäkään. Meidät kaikki syödään lopulta.
Wikimedia Commons
