Aikoinaan kun Sotea sorvattiin uusiksi Marinin hallituksen toimesta, esitin sen valmistelusta yhden keskeisen vian. Uusi mallikaan ei toimisi, ellei isointa soten ongelmaa ratkaistaisi. Tuo ongelma oli raha.
Kaikki tietävät miten tämä menee. Työpaikalla on ongelma, joka johtuu rahoituksen vähyydestä. Rahaa ei kuitenkaan tahdo löytyä, joten aletaan keksiä tehostamistoimia, uusia menettelytapoja, vaihdetaan tietojärjestelmästä toiseen tai mitä nyt milloinkin. Kaikki tuntevat hetken aikaa olevansa hyvin tehokkaita ja aikaansaapia, mutta se varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea ja lopulta ollaan takaisin lähtöpisteessä. Soten kanssa on käynyt juuri näin.
Miljardien vaje
On selvää, että terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimintamalleissa sekä potilaiden ja asiakkaiden kulussa paikasta toiseen, oli parannettavaa. Tähän ei kuitenkaan olisi tarvittu koko järjestelmän muuttamista. Parannuksia olisi voitu toteuttaa työntekijöiden toimesta hiljalleen ja mahdollisesti jossain vaiheessa tehdä isompiakin muutoksia. Haluttiin kuitenkin näyttäviä toimenpiteitä ja valheellinen lupaus siitä, että sotesta tulisi kuin taikaiskusta halvempaa.
Näin ei tietenkään käynyt. Kyllä kaikki tiesivät koko ajan, mukaan lukien Petteri Orpo, että sotesta puuttui yli miljardi joka vuosi. Kun tämä tilanne oli jatkunut koko vuosituhannen alun, tarkoitti se tietenkin paljon suurempaakin vajetta. Ja tämä vaje on nyt jatkuvasti nakertanut terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kykyä tehdä sitä ennaltaehkäisevää työtä, joka estäisi pikku vaivojen muuttumista kalliiksi kroonisiksi ongelmiksi, joiden hoitoon tarvitaan erikoissairaanhoitoa, pitkiä sairaalajaksoja tai vaikkapa huostaanottoja. Kaikki tämä vain siksi, ettei kenelläkään ole ollut rohkeutta tarttua tuohon varsinaiseen ongelmaan ja ratkaista sitä yksinkertaisesti rahoitusta lisäämällä.
Sijoitus, joka pysyy Suomessa
En tarkoita sitä, että tehokkuutta ei ollenkaan seurattaisi tai että ryhdyttäisiin muuten vastuuttomiksi, mutta hoitojonojen piteneminen kertoo kertyvästä hoitovelasta, jonka lasku kasvaa jatkuvasti. Sen ratkaisemiseksi tarvittaisiin mittavaa lisärahoitusta useammaksi vuodeksi. Petteri ei ole empinyt ottaa velkaa voidakseen kustantaa rikkaimpien verohelpotukset ja yritystuet. Ne rahat vain käyvät Suomessa, sillä ne siirretään tehokkaasti veroparatiiseihin ensimmäisen tilaisuuden tulleen. Sen sijaan suomalaisten terveyden laittaminen kuntoon olisi sijoitus, jota ei voi ulosmitata. Samalla sen vaikutukset näkyisivät niin kauan kuin nyt syntyvät lapset eläisivät. En tiedä teistä, mutta minusta tämä jälkimmäinen olisi paljon vaikuttavampaa rahan käyttöä.
Eli verotetaan pääomia ja omaisuutta ja sijoitetaan kansanterveyteen! Se on ainoa keino pitää terveysmenot hallinnassa ja toisaalta se tuottaa meille kaikille paljon paremmin kuin rikkaimpien omaisuuden kartuttaminen.
