Ukraina on sotinut Venäjän hyökkäystä vastaan jo kolme vuotta, ja länsimaat ovat tukeneet sen puolustusta mittavilla ase- ja talouspaketeilla. Kuitenkin rauhansopimuksen tullessa koko ajan todennäköisemmäksi ja jälleenrakennuksen häämöttäessä horisontissa on syytä pohtia, kuinka itsenäisenä valtiona Ukraina voi oikeasti jatkaa. Talousrasitteet, sotaponnistusten paisuttama velkataakka, ja viimeisimpänä tuore Yhdysvaltojen kanssa solmittu sopimus maan luonnonvarojen käytöstä, luovat yhdessä tilanteen, jossa Ukrainan suvereniteetti on huolestuttavasti kiinni ulkoisista rahoittajista, pääomista ja tukijoista.
Velkataakka ja talouskriisi
Sota on romahduttanut Ukrainan talouden. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden rahoituslaitosten avustukset ovat olleet elintärkeitä maan talouden pystyssä pitämiseksi, mutta niitä ei ole jaettu hyväntekeväisyytenä saati pyyteettömästi. IMF:n lainaohjelmien ehtoihin sisältyy yleensä talouskuria, julkisten menojen leikkauksia ja markkinalähtöistä uudistamista. Tällaiset muutokset sitovat Ukrainan talouspolitiikkaa ulkoisten rahoittajien intresseihin aivan samoin kuin on tapahtunut muuallakin maailmassa.
Valtava velkaantuminen tarkoittaa sitä, että tulevina vuosikymmeninä suuri, tai mahdollisesti jopa suurin, osa Ukrainan budjetista kuluu velanhoitoon. Velkakulujen takia Ukrainalla ei ole mahdollisuuksia tehdä itsenäistä sosiaali- ja talouspolitiikkaa, vaan sen on toteltava velkojiaan. Kun valtion talous on näin täydellisesti riippuvainen ulkoisista lainoittajista, sen päätäntävalta omista asioistaan heikkenee merkittävästi.
Jälleenrakennus: kuka maksaa ja millä ehdoin?
Ukrainan jälleenrakennuksen kustannukset nousevat arviolta satoihin miljardeihin euroihin, ja tämä rahoitus tulee enimmäkseen länsimaisilta valtioilta ja yrityksiltä. Myös tässä piilee isoja riskejä: jälleenrakennuksesta tulee helposti taloudellisten ja poliittisten intressien taistelukenttä. Joka tapauksessa länsimaisten sijoittajien, rahoituslaitosten ja yritysten vaikutusvalta Ukrainan talouteen kasvaa suureksi.
Luultavaa on sekin, että jälleenrakennuksen rahoitus tulee ehdollisena. Sen pää tavoitteena ei ole Ukrainan auttaminen jaloilleen. Länsimaiset pääomat haluavat investoinneilleen turvaa ja varmaa tuottoa. Ukrainaa painostetaan markkinaehtoisiin uudistuksiin ja ulkomaisten toimijoiden edun turvaamiseen silloinkin kun sen kansalaisten etu vaatisi muuta. Tällainen tapahtumaketju toteutui myös Kreikassa, joka kamppailee edelleen päästäkseen jaloilleen 2008 talousromahdusta seuranneesta nopeasta velkaantumisesta. Kreikka ei ole lähes kahdessakymmenessä vuodessa vapautunut velkaorjuudesta, vaikka sen velkataakka oli Ukrainan tilanteeseen nähden vaatimaton. Velkaantuneista valtioista tulee kansainvälisen pääoman pelikenttiä, eikä tämä pääoma mielellään vaihda paikkaa, kun tuottoisa alue on kerran vallattu.
Yhdysvaltojen sopimus ja geopoliittinen riippuvuus
Tuore Ukrainan ja Yhdysvaltojen välinen sopimus maan luonnonvarojen käytöstä sitoo maan entistä tiukemmin Washingtonin linjauksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Ukrainan ulkopolitiikka on käytännössä sidottu Yhdysvaltojen strategisiin intresseihin kaikissa tärkeissä suhteissa. Se ei tule kykenemään muodostamaan itsenäistä linjaa suhteessa Venäjään, Eurooppaan tai globaaliin talousjärjestelmään.
Sopimus kattaa ilmeisesti Ukrainan mineraali- ja energiavarat, myös maan kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisen. Ilmeisesti Ukraina toivoisi saavansa turvatakuut tämän sopimuksen kaupanpäällisinä, mutta Trump tahtoo näiden luonnonvarojen tuotot maksuksi Yhdysvaltojen sotaan antamista lainoista. Joka tapauksessa vaikuttaa selvältä, että Ukrainan riippuvuus Yhdysvaltojen taloudellisista ja poliittisista linjauksista kasvaa entisestään, samalla kun Ukrainan oma päätäntävalta strategisesti tärkeisiin resursseihin heikkenee.
Sopimuksen sisältöä ei ole avattu julkisesti. On kutienkin todennäköistä, että se pitää sisällään myös sitoumuksia sotilaallisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä, mikä tarkoittaa, että Ukrainan on tulevaisuudessa vaikeaa tehdä päätöksiä, jotka eivät miellytä Yhdysvaltoja.
Itsenäisyyden rippeet
Kaikki nämä tekijät yhdessä luovat tilanteen, jossa Ukraina ei enää voi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kun maa on taloudellisesti riippuvainen IMF:stä, jälleenrakennusrahoituksesta ja Yhdysvaltojen kanssa solmituista sopimuksista ja maan tuesta, sen mahdollisuudet valita oma tiensä ovat erittäin rajalliset.
Ukraina ei välttämättä lakkaa olemasta itsenäinen valtio juridisesti. Mutta millainen maa siitä voi rakentua kun ‘se on niin tiukasti sidottu ulkopuolisiin pääomiin ja niiden etuihin? Jos maa haluaa aidosti palauttaa itsenäisyytensä, sen on löydettävä keinoja vähentää taloudellista ja poliittista riippuvuuttaan ulkovalloista. Ongelma on tietenkin se, että nykyisessä tilanteessa vaihtoehdot tämän toteuttamiseksi ovat olemattomat.
