Espanjalla on edelleen siirtomaamenneisyytensä takia halussaan alueita Marokossa. Juuri nyt yksi niistä, eli Ceuta, kiinnostaa äärioikeistoa ja muita eurooppalaisia joille maahanmuuttajien vastustamisesta on tullut yksi tärkeimmistä, ellei tärkein poliittinen päämäärä. Ceutan tilanteen ymmärtäminen vaatii kuitenkin muutaman perusasian haltuun ottamista ja jos sinulla on pari minuuttia aikaa, pääset kärryille tämän tekstin lukemalla.
Ceuta on suunnilleen 18,5 neliökilometrin alue Marokon rannikolla. Vaikka Ceuta kuuluu Espanjalle ja Schengen-alueeseen, sinne saapuvat turvapaikanhakijat eivät voi jatkaa automaattisesti Manner-Espanjaan. Heidät sijoitetaan yleensä vastaanottokeskuksiin odottamaan hakemustensa käsittelyä.
Tästä huolimatta Ceutaan tulee jatkuvasti turvapaikan hakijoita, jotka ovat pääosin peräisin Marokosta tai lähialueilta. He ovat muun muassa kiivenneet valtavan korkean raja-aidan yli ja nyt suurin osa pyrkii alueelle uimalla. Tämä johtuu siitä, että Espanjan korkein oikeus päätti heinäkuussa, ettei mereltä tai uimasta tavattuja ihmisiä voida suoraan palauttaa esim. Marokkoon, vaan heidän henkilöllisyytensä, statuksensa ja muut asiaan liittyvät seikat on ensin selvitettävä ja mahdollistettava turvapaikan hakeminen.
Tämä päätös ei sinällään estä sitä, etteikö myös Ceutan rajalla voitaisi käännyttää ihmisiä, mutta se edellyttäisi, että merialueelle määritellään selkeä rajalinja, jonka ylittäminen voidaan oikeudellisesti todeta. Tämä lienee Espanjalla jo valmisteilla, mutta tällä hetkellä tuollaista rajaa ei ole, joten ihmiset on otettava vastaan. Käytännössä se tarkoittaa siirtämistä vastaanottokeskukseen, jossa ihmisten tietoja aletaan selvittää.
Monet ovat syyttäneet tilanteesta ihmissalakuljettajia tai muita rikollisia, joiden väitetään levittäneen tietoa korkeimman oikeuden päätöksestä. Minusta tämä ei tunnut todennäköiseltä. Ihmisten joutuminen Ceutassa viranomaisten haltuun pikemminkin haittaa heidän bisnestään. Pakolaiskeskuksissa olevien on vaikeampi jatkaa matkaa ihmissalakuljettajien kyydissä. Helpompaa on lähteä matkaan Marokosta kohti Espanjan itärannikkoa ja sen saaria.
Jos taustalla eivät ole rikolliset, niin kuka sitten?
Todennäköiset syyt viittaavat arvioni mukaan Marokon hallitukseen, vaikkei se tule tätä myöntämään. Algeria ja Marokko käyvät kiivasta taistelua sekä poliittisesta hallinnasta että luonnonvaroista. Espanjan, Ranskan ja Saksan hallitukset ovat neuvotelleet niiden kanssa heinäkuussa ja yrittäneet löytää tasapainoa, jossa ne minimoivat haitalliset vaikutukset ja liennyttävät välejä. Ranska lähti aiemmin myötäilemään Marokkoa ja käänsi selkänsä Länsi-saharalle, mikä suututti Algerian. Espanja on toiminut päinvastoin ja sen välit Marokkoon ovat siksi kiristyneet.
Jos et tiedä mikä on Länsi-Sahara, löydät tästä yli 50 vuotta jatkuneesta konfliktista ja Afrikan viimeisestä siirtomaasta helposti lisää tietoa, mutta pähkinän kuoressa. Espanjan vetäydyttyä Länsi-Saharasta vuonna 1975 alueen asema piti ratkaista kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Sen sijaan Marokko otti suurimman osan alueesta hallintaansa, mikä johti pitkään konfliktiin Polisario-rintaman kanssa. Tästä seurasi se, että länsisaharalaiset siirtyivät pakolaisleireille Algeriaan ja aloittivat poliittisen ja välillä aseellisen konfliktin Marokon kanssa. Tämä konflikti jatkuu edelleen ja on yksi keskeinen syy Marokon ja Algerian kireisiin väleihin.
Marokko on myös aikaisemmin reagoinut Espanjan politiikkaan, käyttämällä maahanmuuttoa ja rajakontrollia kiristysaseena. Viimeksi näin kävi 2021 Ceutassa. Silloinkin maa salli tuhansien ihmisten kontrolloimattoman saapumisen Ceutaan. Nykyinen tilanne muistuttaa vahvasti tätä ja Marokon viranomaiset ovat lähinnä loistaneet poissaolollaan.
Marokon ja Algerian välinen kilpailu kiristyy. Siihen kytkeytyvät energia, ihmisten liikkuminen alueella, turvallisuus ja erilaiset markkinoihin liittyvät kysymykset. Euroopalla ei ole varaa laittaa välejä poikki kumpaankaan ja toisaalta EU:n maat myös kilpailevat keskenään alueen luonnonvaroista. Jää nähtäväksi miten Euroopan maat ratkaisevat ongelmansa Maghrebin kanssa, mutta aivan varmasti Marokon kuningas tulee tulevaisuudessakin tekemään parhaansa pitääkseen itsellään Länsi-Saharan ja sen luonnonvarat. Ja kun hän niin päättää, se päätös pitää vaaleista huolimatta.
