Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jopa äärioikeisto oppii kokemuksistaan? Se on itse asiassa aika pelottavaa. Ensimmäinen valtaan päässyt/päässeet on idiootti ja enemmänkin pelle, mutta seuraavat kasvavat tuosta kokemuksesta ja oppivat kokemuksista. Ne seuraavat ovat jo paljon vaarallisempia. Trump oli ekalla kaudellaan pelle, nyt hän on pelle joka tietää mitä pelle voi tehdä. Hänen jälkeensä tulee tyyppi, joka ei ole enää pelle ollenkaan ja tietää täsmälleen mitä aikoo tehdä. Sama kuvio on toistunut jo jonkin aikaa äärioikeistossa.
Äärioikeistokin oppii tekemällä
Äärioikeistolaisten liikkeiden kasvussa on nähtävillä tietynlainen kaava, joka toistuu eri maissa. Suomessa sutkauksia suoltavaa hillotolppaa hamuavaa maisterisjätkää seurasivat ihmisarvon kytkemistä taloudelliseen tuottavuuteen pohdiskeleva kielitieteilijä ja pikku Thatcheriksi tähtäävä saksiniekka. Onneksi ministerikunta on edelleen aivan muualla kuin tehtäviensä tasalla, joten he eivät kykene tekemään niin paljon vahinkoa kuin tahtoisivat. Lohdutus on kuitenkin pieni, koska kuten totesin, pellejä seuraavat hait.
Esimerkiksi Ranskassa hiljattain kuollut Jean-Marie Le Pen muuttui taakaksi omalle puolueelleen, joka hankkiutui hänestä eroon erottamalla. Eroa tuki myös hänen tyttärensä Marine Le Pen, joka on paljon isäänsä parempi politiikassa. Hän on ohjannut puolueensa paljon suurempaan menestykseen luopumatta silti sen keskeisimmistä teemoista, kuten rasismista ja nationalismista. Hän ei enää sorru kohulausuntoihin vaan luistelee kevyesti politiikan ohuilla jäillä. Erottuaan 2022 Marine siirsi vallan Kansallisessa liittoumassa Jordan Bardellalle – nuorelle italialaiselle, joka pystyy käyttämään hyväkseen perhetaustaansa italialaisen yksinhuoltajan lapsena suoraan lähiöistä. Bardella ja Marine Le Pen ovat poliittisesti samoilla linjoilla ja Le Pen mitä ilmeisemmin pitää edelleen valtaa käsissään. Puolueen saavutukset eivät siis ole vaarassa hävitä, vaan äärioikeisto rakentaa tulevaisuuttaan määrätietoisesti.
USA:ssa Trump pääsi ensimmäiselle kaudelleen olemalla Trump. Tunnettu, tunteita herättävä ja äänekäs hahmo. Kun hän pääsi presidentiksi, ei hänellä ollut hajua siitä mitä oli tekemässä. Häntä ohjattiin Republikaanien toimesta ja aivan varmasti neuvottiin alkuun monessa asiassa. Hän otti opikseen ja nyt kun tilaisuus koitti toisen kerran, ei hänellä ollut vaikeuksia asettaa itselleen juuri mieleistään hallitusta, joka ei asetu häntä vastaan. Paitsi ehkä Musk, jonka rooli hallinnossa selvinnee pika puoliin.
Tärkeämpää on kuitenkin se, että Trump mahdollistaa J.D.Vancelle poliittisen kasvamisen. Vancesta tulee mitä todennäköisimmin Republikaanien presidenttiehdokas, ellei sitten satu jotain yllättävää, mikä on tietenkin aina mahdollista Trumpin ympärillä. Hän ei kuitenkaan ole ainoa hai, joka seuraa Trumpin vanavedessä. Jollain on taatusti tarpeeksi terävät hampaat ottaa Vancen paikka, jos hän ei sitä haluakaan. Trumpin luopuessa vallasta joku on valmiina ottamaan sen itselleen.
Grönlanti on koepallo
Tämä on yksi syy sille, miksi Trumpin ei pidä antaa hämätä. Esimerkiksi Grönlannin haltuunottaminen on jo pitkään ollut aihe, josta USA:ssa on spekuloitu. Se antaisi hyvän tukikohdan Arktiksen hallitsemiseen. Jään sulaessa sen merkitys kasvaa niin sotilaallisesti, luonnonvarojen osalta kuin liikenteellisestikin. USA on tosissaan kiinnostunut alueesta.
Grönlannin haltuunoton kanssa voi myös leikitellä Euroopan suuntaan myös siksi, ettei alue kuulu Euroopan unioniin. Vaikka Tanska on unionin jäsen, on Grönlannin asema sama kuin Ahvenanmaan. Kumpikaan saari ei ole EU:n jäsen, vaikka emomaat ovatkin. Siksi Grönlanti puheet eivät ole saaneet EU:ta takajaloilleen.
Tanskassa ollaan kuitenkin tyrmistyneitä. Nato-maa uhkaa enemmän tai vähemmän suoraan toista Naton jäsentä sotilaallisen voiman käytöllä ja alueen haltuunotolla. Vaikka Turkki ja Kreikka ovat harrastaneet samaa, sotaan asti, on se ymmärrettävissä niiden historian kautta. Tanska on kuitenkin ollut USA:n uskollinen liittolainen. Ja nyt sitä on yhtäkkiä potkaistu. Muut Nato-maat eivät ole kovin levollisin mielin, vaikka tietenkin yrittävätkin esittää ulospäin mahdollisimman rauhallisia. Suomikin antoi itseasiassa DCA-sopimuksella juuri sopivasti USA:lle ja Trumpille vapaat kädet toimia alueellamme. Ehkä sitäkin olisi pitänyt vielä miettiä. Seuraavat 4 vuotta tulevat olemaan jännittäviä hyvin monin tavoin.
Eikä kukaan voi huokaista Trumpin jälkeenkään. Ensin tulee pelle ja sitten tulee hai.
