Ville Niinistö kuulutti vasemman laidan mielipiteitä Iranista. Tästä sekä hän, että te muutkin voitte lukea minun henkilökohtaiset ajatukseni Iranin tapahtumista ja siitä, mihin suuntaan ne näyttävät maata vievän.
Ulkovaltojen intressit ja sekaantumisen vaara
Jos Iranin uskonnollinen johto kaatuu, suremaan jäävät todennäköisesti lähinnä Yhdysvallat, Israel ja Turkki. Näille maille Iranin nykyinen hallinto on monella tapaa parempi vaihtoehto kuin yhtenäinen, vahva ja demokraattinen Iran. Ne tuskin tulevat ponnistelemaan Iranin paremman tulevaisuuden eteen, vaan pikemminkin huolehtivat siitä, ettei Iran tulevaisuudessa uhkaa niiden omia geopoliittisia intressejä.
Tästä syystä en kannata Yhdysvaltojen sekaantumista Iranin tapahtumiin. On olemassa aivan reaalinen vaara, että se toimisi nykyisen hallinnon eduksi, eikä niiden ihmisten hyväksi, jotka jälleen kerran pyrkivät muuttamaan maansa tilannetta.
Iranilaisten arki on ollut jo pitkään äärimmäisen kovaa. Ei ainoastaan siksi, että Ali Khamenein johtama uskonnollinen hallinto valvoo kansalaisten, erityisesti naisten, elämää ja rajoittaa heidän oikeuksiaan, vaan myös siksi, että maa kärsii ennen näkemättömästä köyhyydestä, kiihtyvästä inflaatiosta, valuutan romahtamisesta, laajasta korruptiosta sekä Yhdysvaltojen johdolla asetettujen pakotteiden seurauksista.
Nämä ongelmat ovat purkautuneet väkivaltaisesti myös aiemmin ja organisoituneet ajoittain laajemmaksi vastarinnaksi. Nainen, elämä, vapaus -mielenosoitukset vuonna 2022 osoittivat, että iranilaisilla on valtava halu muutokseen. Mahsa Aminin kuolema – hänen kieltäydyttyään noudattamasta tiukkoja huivimääräyksiä – laukaisi laajan ja syvän raivon. Kuitenkaan se ei johtanut toivottuun muutokseen.
Vallankumouksen vaikeus
Nähdäkseni tämä johtuu useista syistä. Ensinnäkin siitä, että vaikka koulutetut nuoret ja aikuiset ovat valmiita protestoimaan ja heillä on siihen painavat syyt, liikehdinnälle ei ole syntynyt yhteistä poliittista agendaa, tunnistettavia johtohahmoja eikä selkeää käsitystä siitä, mihin ollaan menossa. Jotta muutosvoima voisi todella murtaa vallan rakenteita, tämä ongelma olisi kyettävä ylittämään.
Tällä hetkellä ulkovaltojen sekaantuminen asiaan, esimerkiksi stilaaliisilla iskuilla, hyödyttäisivät ennen kaikkea valtaa pitävää uskonnollista johtoa. Niiden avulla se voi oikeuttaa rajattoman voimankäytön haluamiaan ryhmiä vastaan, ja aivan varmasti myös tekee niin. Tämä johtaa siihen, että valtava määrä ihmisiä kuolee. Erityisen heikko ja vaarallinen tilanne on epäilemättä kurdien ja muiden vähemmistöjen kohdalla, jotka on historiallisista syistä jo valmiiksi leimattu valtion vihollisiksi.
Iranilaisilla on paljon pelissä
Länsimaisen somesoturin on tällaisessa tilanteessa helppo huudella vallankumouksen perään turvallisen etäisyyden päästä. Täällä asuvalle se ei muodosta henkilökohtaista uhkaa. Paikan päällä tilanne on täysin toinen. Jokainen iranilainen mielenosoittaja joutuu tekemään päätöksen siitä, lähteekö vastustamaan hallintoa, joka ampuu kovilla. Kyse on konkreettisesti oman elämän asettamisesta vaaraan.
Harvalla iranilaisella on kuitenkaan sellainen tilanne, ettei hänellä olisi mitään menetettävää. Kaikista ongelmista huolimatta maassa on monille edelleen mahdollista elää kohtuullisen siedettävää elämää. Siksi vallankumouksen onnistuminen vaatisi poikkeuksellisen karismaattisen liikkeen ja johtohahmoja, joiden ympärille toiminta voisi organisoitua. Iranin oppositio on kuitenkin pitkien ja raskaiden kamppailujen jäljiltä niin hajanainen, ettei tämä näytä todennäköiseltä. Ja jos tällaisia hahmoja nousisi, he olisivat välittömästi nykyisen hallinnon tähtäimessä. Heidän eliminoimisensa olisi nykyisessä tilanteessa, jossa tiedonkulku on äärimmäisen rajattua, valtiolle varsin helppoa.
Tiivistäen: en ole kirjoittanut yksityiskohtaisempaa analyysia Iranin tilanteesta, koska se on kaikkea muuta kuin selkeä. Kannatan ehdottomasti sekulaaria ja demokraattista Irania. Suren jo nyt tuhansiin nousevia kuolonuhreja, mutta pelkään, että heitä tulee vielä paljon lisää. En kannata Yhdysvaltojen tai muiden maiden sotilaallisia iskuja, koska ne eivät tähtää demokratian edistämiseen ja ovat vain haitallisia edistyksellisille tavoitteille.
Iranin tulevaisuus on iranilaisten käsissä. Heidän vaikea tehtävänsä on viedä maansa kohti parempaa siitä huolimatta, että Yhdysvallat, länsimaat ja Turkki ovat valmiita lyömään kapuloita rattaisiin aina omien etujensa niin vaatiessa. Vaikka olen luetellut monia syitä, joiden vuoksi en usko vallankumouksen olevan juuri nyt käsillä, toivon jälleen kerran olevani väärässä – ennen kaikkea iranilaisten itsensä vuoksi.
