Älkää luulko, että olisin yleensä ollut innoissani rauhan Nobel -palkinnon saajista. Vuosi ennen syntymääni se myönnettiin Henry Kissingerille, joka ei missään vaiheessa ollut rauhan asialla ja jonka jäljiltä maailma on täynnä tuhoa ja hävitystä. EU:ta kutsutaan rauhanprojektiksi, mutta sen paisuva varustelubudjetti ja täydellinen välinpitämättömyys Israelin Gazassa toteuttamaa kansanmurhaa kohtaan kertovat muuta. Obama taas pommitti menemään enemmän kuin moni edeltäjistään.
Tähän jatkumoon sopii valitettavan hyvin se, että tämän vuoden rauhan Nobel on myönnetty María Corina Machadolle. Perusteluna on hänen “uupumaton työnsä Venezuelan demokraattisten oikeuksien puolesta ja pyrkimyksensä oikeudenmukaiseen ja rauhanomaiseen siirtymään diktatuurista demokratiaan.”
Väärä valinta
Nobel komitea on aikaisemmin palkinnut Latinalaisesta Amerikasta ihmisiä, joilla on ollut aito pyrkimys rauhaan. Sellainen oli jopa Kolumbian Santosilla. Nyt suunta on muuttunut täysin tämän yhden valinnan kohdalla. Monet spekuloivat, että syynä on se, että komiteaan on vaikutettu oikeiston toimesta. Sen jäsen Kristin Clemet – entinen konservatiivipuolueen ministeri – johtaa Civita nimistä norjalaista ajatushautomoa, joka edistää markkinaliberalismia ja ajaa oikeistolaista politiikkaa. Se on voittoatavoittelematon osakeyhtiö, joka on raskaasti tappiollinen ja sen osakkeenomistajiin kuuluu useita varustamo-, sijoitus-, holding- ja laivayhtiöyrityksiä sekä useita työnantajayhdistyksiä. Lisäksi Clemetillä on yhteyksiä esimerkiksi Leopold Lopeziin, joka kuuluu Venezuelan oikeistoon.
Corina ei myöskään edusta rauhaa vaan kannatta hyökkäystä kotimaahansa ja USA:n puuttumista sen politiikkaan. Hän tukee Donald Trumpia kritiikittä, eikä näe mitään ongelmaa USA:n Venezuelalle asettamissa pakotteissa, jotka ovat iskeneet kaikkein kipeimmin tavallisiin ihmisiin. Hän on myös useaan otteeseen todennut, ettei vastusta aseellista hyökkäystä Venezuelaan. Tämä ei ole rauhanpolitiikkaa vaan avoin kutsu kaaokseen, jonka seuraukset joutuu kantamaan Venezuelan kansa.
Ei hyökkäystä Venezuelaan!
Samaan aikaan Caracasissa on rauhallista. Ihmiset eivät usko hyökkäyksen olevan tulossa eivätkä varustaudu levottomuuksiin. Valtaosa venezuelalaisista ei hyväksyisi ulkovallan hyökkäystä, vaikka kannattaisikin itse oppositiota. On myös hyvä muistaa, että Venezuelan oppositio ei ole yhtenäinen, vaan siihen kuuluu erilaisia poliittisia voimia. Niin Machadon markkinaliberaali Vente Venezuela kuin Venezuelan kommunistinen puoluekin. Harva kuitenkaan haluaa Venezuelan päätyvän seuraavaksi Libyaksi. USA:n johtamien “vapautustoimien” kohteeksi, joiden historia on synkkä.
Venezuelan kohdalla on syytä erottaa kaksi kysymystä. Ensimmäinen on Maduron hallinnon kritiikki. Olen itse tehnyt yhteistyötä PSUV:n kanssa ja tunnistan sen sisäiset ristiriidat ja Venezuelan valtavat ongelmat. Kaikkia tehtyjä ratkaisuja en todellakaan kannata. Samalla näen, että vaihtoehtona olisi todennäköisesti oikeistohallinto, joka purkaisi köyhyys- ja sosiaaliohjelmia, joista monet venezuelalaiset ovat riippuvaisia. Tämä olisi katastrofi myös Kuuballe, mikä on syy sille, että Marco Rubio ja kumppanit ovat niin innokkaita painostamaan Venezuelaa. Venezuelan öljy ja mineraalit ovat myös pelissä, mutta makein palkinto olisi Kuuban eristäminen ja sen hallinnon kaataminen.
Toinen peruskysymys on valtion suvereniteetti ja kansan oikeus rauhaan. Tämä on raja, jota ei pidä ylittää. Silti moni, joka aivan oikein tuomitsee laillani Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, on valmis tukemaan hyökkäystä Venezuelaan. Miksi? Maat ovat poliittisesti erilaisia, mutta lopulta peruskysymys on sama: jokaisella kansalla on oikeus ratkaista omat ristiriitansa ilman isompien valtojen väliintuloa. En ole koskaan uskonut Naton “lentopostilla toimitettuun demokratiaan”, eli pommeilla pudotettuun vapauteen. Se ei ole tuonut vakautta, vain siviiliuhreja ja jättänyt jälkeensä valtioita, jotka ovat romahtaneet kaaokseen.
Siksi Corina Machadon Nobel ei ole rauhan palkinto. Se on poliittinen viesti, joka legitimisoi interventiota ja avaa ovea uudelle katastrofille Venezuelassa. Ja tästä syystä me täällä Oslossa osoitimme mieltä eilen ja jatkamme sitä tänäänkin.
Lopuksi haluan vielä päivittää tilannetta María Corina Machadon osallistumisesta palkintojen jakoon. Hänen eiliselle suunniteltu tiedotustilaisuutensa peruttiin yllättäen. Sen jälkeen levisi uutisia, ettei hän olisi tulossa Osloon, vaan palkinnon ottaisi vastaan hänen tyttärensä. Viimeisimpien tietojen mukaan hän olisi kuitenkin saapunut Osloon ja olisi osallistumassa Nobeleiden jakotilaisuuteen tänään illalla.
Mielenosoitus vastusti rauhanpalkinnon antamista sodan lietsojille ja hyökkäystä Venezuelaan 9.12.2025 Oslossa.
