Yhdysvallat on jatkuvasti lisännyt painetta Karibialla, etenkin Venezuelan ja Kolumbian suuntaan. Sen sotilaat ovat tappaneet kalastusaluksia vastaan kohdistetuissa iskuissa lukuisia siviilejä ja tuhonneet omaisuutta väitetyssä huumeiden vastaisessa taistelussa. Todellisuudessa Yhdysvaltoihin kohdistuva huumekauppa kulkee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi Ecuadorin ja Kolumbian itärannikon kautta Tyynenmeren puolella. Venezuelan osuudesta kokaiinibisnekseen ei ole näyttöä.
Kovaa peliä
Sen sijaan Donald Trumpin hallinto on moneen kertaan kertonut, että se pyrkii palaamaan Monreon oppiin, eli alistamaan Etelä- ja Väli-Amerikan maat omaksi etupiirikseen, jossa niiden on sopeuduttava sen tahtoon. Viimeisin veto oli se, että Trump julisti itse täysin omavaltaisesti Venezuelan ilmatilan suljetuksi, mikä normaalisti olisi tulkittavissa kansainvälisen lainsäädännönkin mukaan sodanjulistukseksi. Voi toki olla, ettei Trump taaskaan aivan tarkalleen tiedä mitä tekee. Jää nähtäväksi.
Joka tapauksessa tässä pelissä Venezuela on Trumpille sekä ärsyttävä piikki lihassa että öljyvarojensa takia houkutteleva kohde. Vallankaappaus Caracasissa avaisi maan jo 1970-luvulla kansallistetut öljyvarat tuota pikaa yhdysvaltalaisten öljyfirmojen tuotannolle. Rauhan Nobelin kyseenalaisin perustein saanut María Corina Machado ei kauaa empisi jos tilaisuus tähän tulisi.
Minulla on vahvat siteet Etelä-Amerikkaan. Kotonanikin asuu kolme Ecuadorin kansalaista. On sietämätön ajatus, että koko mantere jäisi USA:n vasallivaltioiksi. Myönnän, että aina kun saan laskea jalkani Etelä-Amerikan mantereelle, tunnen palanneeni kotiin. Se on manner, jota rakastan.
Matkalla Caracasiin
Viime viikolla aukesi tilaisuus vastustaa Trumpin suunnitelmaa ja rakentaa yhdessä sellaista maailmaa, jossa USA ei enää sanele ehtoja muille valtioille. Sain kutsun osallistua Euroopan Vasemmiston delegaation jäsenenä Asamblea de los Pueblos por la Paz de Nuestra América -rauhan seminaariin Caracasissa itsenäisyyspäivän jälkeisellä viikolla. Tällä matkalla voin konkreettisesti asettua Venezuelan puolelle USA:n mielivaltaa vastaan. Latinalaisella Amerikalla on omat suunnitelmat ja oikeus itsenäiseen tulevaisuuteen, johon alistuminen Trumpin käsikassaraksi ei kuulu.
Venezuelaan meneminen juuri nyt on vahva kannanotto Trumpin hallintoa vastaan. Ja vaikken läheskään kaikessa ole samaa mieltä Marudon hallituksen kanssa, on Venezuelan itsemääräämisoikeutta puolustettava USA:n imperialismia vastaan. Näiden lisäksi minulla on vielä muitakin perusteita päätökselleni.
Ensinnäkin osallistun Caracasin kansainväliseen rauhanseminaariin vahvistaakseni suomalaisen rauhan- ja työväenliikkeen kansainvälisiä yhteyksiä tilanteessa, jossa militarisaatio ja sodanlietsonta ovat nopeasti vahvistuneet Euroopassa. Vaikkei pitäisi juuri Venezuelan mallia mieluisimpana, on silläkin arvokkaita argumentteja. Lisäksi paikalle on saapumassa osallistujia kaikkialta maanosasta ja ympäri maailmaa. On äärimmäisen arvokasta saada kuulla mitä heillä on sanottavanaan ja rakentaa yhteistä agendaa toiminnaksi.
Latinalaisen Amerikan liikkeillä on kokemusta rauhantyöstä olosuhteissa, joissa ulkoinen painostus, talouspakotteet ja sisäiset ristiriidat haittaavat toimintaa. Näiden kokemusten ja ratkaisujen ymmärtäminen on tärkeää myös Euroopan vasemmistolle, suomalaisesta nyt puhumattakaan. Saan mahdollisuuden oppia tästä työstä ja syventää yhteistyötä globaalin etelän toimijoiden kanssa. Ehkäpä tapaan joitain tuttujakin.
Toisekseen, jos pohdin asiaa kotoisemmasta näkökulmasta, niin on ilmeistä, ettei Suomella nykyisessä kansainvälisessä keskustelussa juuri ole kriittisiä ääniä, jotka nostaisivat esiin vaihtoehtoja asevarustelulle ja sotilasliitoille. Jonkun on sanottava, ettemme ole vielä kaikki vaipuneet sotapsykoosiin ja propagandan viekoittelevaan lumoukseen. Haluan viedä seminaariin suomalaisen vasemmistolaisen ja kommunistisen analyysin Suomen ja Euroopan turvallisuuspoliittisesta suunnasta sekä rakentaa tulevaisuutta diplomatian, rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pohjalta.
Toimin seminaarissa Suomen kommunistien edustajana, tuon keskusteluihin näkökulmia militarisaation vaikutuksista Euroopassa Euroopan Vasemmiston edustajana ja kokoan seminaarin tuloksista raportin, joka auttaa meitä kaikkia, jotka tavoittelemme rauhaa maailmassa, joka kulkee kohti sotaa.
*
Kun juuri äsken tarkistin Venezuelan ilmatilan Flightradar -palvelusta, niin hiljaiselta näytti. Copa Airlinesin kone oli kuitenkin juuri noussut Tocumenin lentokentältä Panamassa ja suuntasi kohti Caracasia. Saattaa olla, ettei panamalaisilla ole järin suurta intoa tanssia Trumpin pillin mukaan. Saattaa hyvin olla, että pääsen itsekin tekemään mutkan tuota kautta.
