Helsinki on päättänyt lakkauttaa terveysperusteiset erityisuimakortit, joita on vuosien ajan myönnetty pitkäaikaissairaille, joiden terveydelle säännöllinen liikunta on ollut erityisen hyödyllistä. Viimeiset kortit lakkaavat toimimasta maaliskuun alussa 2025, ja sen jälkeen ainoastaan vammaiskortin haltijat voivat saada tämän edun. Päätös on isku niille, jotka ovat käyttäneet korttia terveyden ylläpitämiseen – ja vieläpä kaupungin oman ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tavoitteiden mukaisesti.
Yhdenvertaisuus vai este liikkumiselle?
Kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta perustelee päätöstään yhdenvertaisuudella. Mutta miten yhdenvertaisuutta edistetään poistamalla mahdollisuus liikkua niiltä, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat? Pitkäaikaissairaille säännöllinen liikunta ei ole pelkkä harrastus, vaan olennainen osa terveyden ylläpitoa. Nyt kaupunki iski juuri niihin, jotka ovat yrittäneet hoitaa itseään liikunnan avulla.
Monille erityisuimakortti on ollut ratkaiseva tekijä terveydessä ja hyvinvoinnissa. Omalla kohdallani se mahdollisti astman hallinnan, polvikipujen katoamisen ja yleisen fyysisen kunnon parantumisen. Uinnin ansiosta astma helpottui merkittävästi, ja kuntosaliharjoittelu poisti polvivaivat, joiden vuoksi juoksu oli ennen mahdotonta. Voimaharjoittelu myös poisti selkäkivut ja toi muutenkin jaksamista arkeen.
Tulokset näkyvät myös mittareilla: verenpaine on pysynyt kurissa, kolesteroliarvot ovat laskeneet suositellulle tasolle, ja verensokeri on pysynyt normaalina. Kukaan tuskin yllättyy näistä vaikutuksista. Liikuntahan on yksi kustannustehokkaimmista tavoista ehkäistä sairauksia ja vähentää terveydenhuollon kuormitusta.
Kaupunki säästää väärästä paikasta
On lyhytnäköistä politiikkaa poistaa erityisuimakortti niiltä, jotka hoitavat terveyttään liikunnan avulla. Sairauksien ennaltaehkäisy ja toimintakyvyn ylläpito on jokaiselle liikkujalle äärimmäisen arvokasta, mutta myös taloudellisesti järkevää. Jokainen pitkäaikaissairas, joka pysyy terveempänä liikunnan ansiosta, säästää kaupungilta terveydenhuollon kuluja. Nyt Helsinki toimii vastoin järkeä. Se asettaa esteitä liikkumiselle ja näin lisää riskiä sairauksien pahenemiseen.
Kaupunki paikkaa virhettään tuomalla saataville uuden tuotteen. 1.3. lähtien ne ihmiset, jotka pääsevät liikkumaan tietyissä kaupungin halleissa ja liikuntapaikoilla 11 – 15 välillä arkisin, saavat sisäänpääsyn huomattavan edullisesti. Liikunnan ei tarvitse tapahtua tuona aikana. Riittää, että sisään kirjautuu ennen kolmea. Puolen vuoden kortti maksaa 60 euroa ja vuoden 100 euroa. En vastusta tätä päätöstä sinänsä. On loistavaa, että liikuntapaikkojen hiljaisempiin aikoihin pyritään saamaan lisää liikkujia.
Ongelmia on kuitenkin edelleen. Ensinnäkin tämä kortti ei ratkaise yhdenvertaisuuden ongelmia. Ne vain asettuvat eri tavoin. Tällä kortilla eivät nyt pääse liikkumaan ne, jotka ovat töissä, koulussa, hoitamassa lapsia tai joilla on muita velvoitteita tähän aikaan päivästä. Monilla pitkäaikaissairailla sairauksiin liittyvät voimavarat ja toimintakyky voivat myös rajoittaa liikuntaa vain tiettyihin vuorokaudenaikoihin. Esimerkiksi aamuisin voi olla hankala lähteä liikkeelle, mutta illalla keho olisi valmis harjoitteluun. Tämä kortti ei nyt perustu diagnoosilla todennettuun liikunnan tarpeeseen, eikä myöskään kohdistu tulojen mukaan, mitä erityisuimakorttia poistettaessa pidettiin ongelmana.
Oma lukunsa on sitten se, että kortin käyttöpaikoista on mielestäni perusteetta tipautettu pois Jakomäen uimahalli, johon tuon käyttöajan puitteissa kuitenkin pääsisi neljänä päivänä viikosta. Tästä aion purnata jatkossakin. Jakikseenkin tarvitaan tämä palvelu, koska sieltä on hankala liikkua muulle, missä tätä uutta korttia voi käyttää. Mutta tästä lisää myöhemmin.
